Serkulle tein pikakortin, ihan ei tullut hyvä. Olen joskus miettinyt, että miten muka ei juur koskaan kenenkään pikakortit onnistu (tekijän mielestä, mun mielestä ne on ihan hienoja olleet). No nyt tiedän, että ei ne välttämättä oikein onnistu.
Mä ainakin tunnun tarvitsevan ainakin tunnin/pari yhtä korttia varten. Joskus löytyy sopivat paperit ja nauhat nopsasti, mutta elementtien sijoittelu mättää. Joskus taas ei millään meinaa paperia löytyä, mutta sitten sijoittelu on nopsaa. Tai sitten molempia tai ei kumpaakaan.

Tässä idea oli taas ihan hyvä, mutta sekin muuttui (kas kummaa) taas matkan varrella ja lopputulos on välttävä. Mutta kun oli kiirus. Meinasin kortin ensin ihan rauhassa tehdä, kunhan päivän postiin vielä ehtii. Sitten hokasin, että haloo, tätihän lähtee heti töiden jälkeen serkun luo ja samalla kortinkin sitten vie. Siinä kohdassa se kiirus sitten iski kun en tiennyt moneltako täti on lähdössä.

1622372.jpg

Heti perään piti sitten tehdä vielä toinen, lähinnä todistaakseni itselleni, että parempaankin pystyn. No ihan ei tullut tästäkään semmoinen kuin piti, mutta tuleekohan mun korteista koskaan?
Tekstiä/kukkia lisään jos siltä tuntuu sitten jos/kun jollekulle kortin annan.
Vaihdossa saadut kuvat oli jo aiemmin väritetty. Yksi kuva on vielä, se on vaaleanpunainen.

1622373.jpg

Vähän myöhemmin tein tämän kortin, jonka vaihdossa saatuun kuvaan viime yönä kokeilin öljypastelliliituja pellavaöljyn kera ekaa kertaa. Vaatinee harjoitusta tämäkin tekniikka. Paljon.
Iho on kyllä ProMarkereilla väritetty. Niillä aloitin, mutta koska kenkiin ei löytynyt haluamaani väriä, joten piti vaihtaa värejä.

1622375.jpg

Sitten vielä yksi kortti, jonka tein pari pv sitten. Onnistunkohan koskaan tekemään runsasta korttia?
Meillä ei ole maltti valttia - vaan yksinkertaisuus :D
Kuvissa tuntuu usein olevan vallalla huonolaatuisuus; sumeus ja/tai liika salama. Höh. Huono kamera...

1617122.jpg

Tämän taidan antaa huomenna (tai kellon mukaan kyllä tänään) kaverille, jonka kanssa lähden Lahden minimessuilla käymään. Hirmun kauan ei sillä reissulla passaa olla, jotta ehdin kotiin ennenkuin pojat tulevat Italian reissusta. Siihen loppuu sitten tämän torpan hiljaisuus. Mutta en valita, odotan kovasti hälykääpiöitteni kotiutumista ;D