Tehdäänpä nyt tällainen ylläripostaus eli pikkuinen vilkaisu meidän elämään :) Cilla-kisunen on ollut meillä ihan kohta 1,5 v. enkä ymmärrä, kuinka ollaan voitu välttyä tylsyyskuolemalta ennen sitä. Semmoinen hassu härveli tuo karvapallero on <3
Siitä huolimatta, että aika ajoin myös allergiani voi hyvin, myös minä voin hyvin ottaen huomioon, että meiltä ei löydy varmasti enää ainuttakaan soppea, jossa ei olisi kisupöllyä JA KARVOJA!! Välillä niitä löytyy ruoasta ja mukista, vaikkei kisu ole ollut lähelläkään. Niitä on nypitty niin mun lompakosta kuin pojan penaalistakin. Ja joskus keskellä kauppaa huomaan, että kappas, lahkeessa näyttää roikkuvan puolikas kissa. Onneksi sentään suuri osa vaatteistani on mustia ja kissa melkeinpä valkoinen =D
Soma kisulimme on siperialainen, jonka jotkut sanovat olevan muita rotuja vähemmän allergisoiva (koska siperialaisilta puuttuu jokin proteiini, joka muilla kissoilla on). Toiset siihen uskovat, toiset eivät. Me uskotaan: isäntä ei enää hengissä olisi jonkun muun rodun kanssa. Enkä varmaan minäkään. Sen verran nopsasti ahdistaa (valitettavasti) muut rodut :( Siksi meillä on juuri tämän rodun edustaja.
Toisaalta ihan hyvä, koska muutenhan olisin jo aikoja sitten käynyt tyhjentämässä eläinsuojeluyhdistyksen kissa-asukeista :D
Naamarikaverini ovat luultavasti saaneetkin parista postauksesta pientä vihjettä, että tykkään kissoista =D Aiemmin luulin kissojen olevan vallankin itsenäisiä ja itsekseen hengailevia, mutten enää ;) Ainakin tämän rodun ominaispiirteisiin kuuluu osallistuminen kaikkeen pieneenkin, mitä talossa tapahtuu.
Vessaan pääsen yksin, juur muualle en. Kun menen pesulle, tulee kisu perässä ja odottelee (sopivan matkan päässä vedestä) omalla pyyhkeellään, että ymmärrän tulla pois veden alta.
Kun menen petiin, on kisu kohta jaloissa. Useimmiten Cilla viettää yönsä meidän jaloissa (tai niiden päällä).
Kynsien leikkuu on meillä ongelma, mutta harjaaminen ei. Cilla ei ole kaiketi kuullut kissaohjelmasta sitä, että turkin harjaus muutaman kerran viikossa riittää. Eeeeei... lähempänä totuutta on muutaman kerran tunnissa ;)
Valjaissa ulkoilua meillä ei harrasteta, mutta kisulla on oma aitaus, johon pääsee huhtikuusta alkaen kulkemaan olkkarin pikkuikkunan kautta miten tahtoo siihen asti loppuvuotta, kunnes meinaan jäätyä. Sen jälkeen palvelijat avaavat ikkunan tarvittaessa. Lumien tultua jää ulkoilu, koska aitauksen päälle tippuisi lunta katolta koko talven.
Aloitan järjestyksessä tämän vuoden kuvilla. Ekaksi on tutkimuskohteena joulukuusen vesi; onko se juomakelpoista?
Helmikuussa löytyi uusi ihana pesäpaikka: isin lehtikori.
Hetikohta löytyi toinenkin ihana paikka: mamin uusi hierontahärveli (ei päällä kuitenkaan).
Mitä, tääkö muka ei ole mun?
Välillä on autettava mammaa puuhissaan :)
Isin peitolla on niiiiin ihana nukkua :)
Cillan oma tuoli (mulla samanlainen vieressä) saa kyytiä; mun tuolia ei raavi.
Pikku kisusen pikku tassut <3
Törröttävät takatassut :)
Tässä maistellaan puhelimen laturia, jonka jompi kumpi pojista on jättänyt lojumaan. Testauksen jälkeen ei olla uudelleen maisteltu. Ei ollut siis erityisen hyvää.
Meidän sänky on yksi neidin suosikkipaikoista.
Niin ihana <3
Mamma pyörii nukkuessaan niin paljon, että välillä on kiva mennä isin jalkoihin.
Osaanhan toki olla söpön ja suloisen lisäksi myös hirrrmuisen hurrrrja!!
Ihanaa: isi on ihan minua varten jättänyt takkinsa lattialle :)
9.4.12 Miko laittaa pussilakanaa peittoonsa.
Tältä näytti pöytä ja sohva 17.4.12 kun olin tyhjännyt työpöytäni uudelleenjärjestelyjä varten...
Ihan paras paikka: mamin syli :)
5.5.12 oli Kouvola-talossa Kouvolan Taidemuseo Poikilossa kahden näyttelyn avajaiset:
Värikäs Eurooppa; Kansainvälistä naivismia - 32 eurooppalaista naivistia
Vuoropuhelu; taidekeramiikkaa - Anu Pentik ja Suku Park
Näyttelyt ovat nähtävissä 5.5. - 2.9.12
Suosittelen kurkistamaan, jos kauempaakin tulleet täällä pörräävät.
Tässä muutama lainattu pätkä Kouvolan kaupungin sivuilta:
”Värikäs Eurooppa” ilahduttaa kouvolalaisia nyt ensi kertaa niin taidemuseon tiloissa kuin kävelykadun ikkunagallerioissa. Eurooppalaisen naivismin suurnäyttely, jonka ovat tuoneet Suomeen Marja ja Aimo Katajainen, esittelee mm. espanjalaisia, ranskalaisia , hollantilaisia ja itä-eurooppalaisia taiteilijoita.
Suomalaisista naivisteista ovat mukana mm. Iittalan Naivistit-näyttelyistä tutut nimet, kouvolalaisen Aimo Katajaisen lisäksi Anita Backlund, Anna-Liisa Hakkarainen, Reijo Kivijärvi, Lena Koski ja Katja Mesikämmen.
Kaksi suomalaista naivistia Aimo Katajainen ja Lena Koski ovat olleet vuosia mukana kansainvälisten naivistien verkostossa, joka järjestää vuosittain näyttelyitä eri puolilla Eurooppaa. Katajaisen aloitteesta kutsuimme ryhmän järjestämään ensimmäisen näyttelyn Suomeen. Kolmisenkymmentä naivistia noin kymmenestä eri maasta saapui Poikiloon teoksineen.
Ja sitten tähän väliin mainosvinkki: http://naivitkuvat.com - sieltä löytyy isukin taidetta.
Paikalle oli saapunut mm. Etelä-Korean suurlähettiläs Park Dong-Sun vaimoineen.
Tässä kuvassa (pahoittelen huonoa kuvaa; kamerani ei selkeästi ollut jälleen yhteistyöhaluinen :P ) Suku Park, isukki ja Anu Pentik.
Tässä yksi isäni teoksista, tosin normityylistään poiketen. Tämä on tehty pistetekniikalla (tai mikä lie sen oikea nimi onkaan), mallina ukkoseni HD ja 40 v. -lahja.
Eikun eikun... Tää olikin jo 30 v. -lahja ja mopo oli silloin Triump. Toinen mopo olikin ihan normisti maalattu taulu =I
7.5.12 Miko ja Cilla päikkäreillä :)
12.5.12 Cilla isin kanssa aamu-unilla :)
Myöhemmin samana päivänä kisu lempipaikassaan - mamin sylissä. Cilla tykkää nukkua sylissä pää joko mun käden päällä leväten tai näin, nassu kokonaan uppeluksissa.
Tässä siis jotakuinkin tärkeimmät :) Synttärit oli ja meni; lahjaksi sain Madonnan tuoksun ja veljensä kirjoittaman kirjan ja lahjakortin ihon väritykseen (joka menee käyttöön huomenna).
Äitienpäivänä sain Dolce Guston =)
]]>
BLOGINAMUA!! Sponsorimme
tarjoaa herkullista nauhanamia :) 
